Hyvinvointialueilla on pohdittava järjestöavustusten kasvattamista, jotta tärkeät toiminnot säilyvät

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöjä uhkaa toiminnan supistaminen ja toimintojen lakkauttaminen Stea-rahoituksen ja alueellisesti riittämättömien avustusmäärärahojen vuoksi. Tämä ei ole ainoastaan järjestöjen kannalta ikävä asia, vaan lopullinen kärsijä on aina avun tarvitsija.

Meillä on Päijät-Hämeessäkin monia sosiaali- ja terveysjärjestöjä, jotka tukevat julkista palvelujärjestelmää vapaaehtoisvoimin omalla toiminnallaan. Järjestöt tuottavat palveluita kustannustehokkaasti ja pystyvät myös kehittämään joustavasti uusia palvelumuotoja asiakkaiden tarpeisiin.

Monet järjestöjen tuottamat palvelut on suunniteltu hyvinvointialueen kanssa yhdessä täydentämään julkista palvelua. Järjestöillä on välitön tieto avun tarpeesta, kun niiden toiminta on lähellä ihmistä. Yhdistysten järjestämät palvelut ovat ensisijaisesti ehkäisevää, toimintakykyä ylläpitävää tekemistä

Järjestöt ja yhdistykset ovat tarjonneet monelle aktiiviselle kanavan osallistua itsekin auttamistyöhön. Moni vapaaehtoinen on voinut hyödyntää omaa ammatillista osaamistaan järjestötyössä.

Lisäksi järjestöillä on vahvaa näyttöä kokemusasiantuntijoiden koulutuksesta ja hyödyntämisestä eri asiakasryhmien kuntoutuksessa ja kotona asumisen tuessa. Järjestöjen tekemä työ on mitä parasta matalan kynnyksen toimintaa, jolla on kansalaisten luottamus.

Kaikki toiminta vaatii toimiakseen kuitenkin rahaa, tiloja ja palkattua henkilöstöä. Maamme hallituksen pääasiassa Stea-avustuksiin tekemät kymmenien miljoonien leikkaukset ovat osaltaan lisänneet tarvetta Päijät-Hämeen hyvinvointialueen ja kuntien avustusten kasvattamiseen. Tähän ei myöskään ole paikallisesti mahdollisuuksia.

Tämä näkyi tänä vuonna hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lautakunnan järjestöavustusten hakijamäärissä. Taloudellista tukea oli jaettavana 300 000 euroa. Järjestöhakemuksia oli yhteensä 44 ja hakemusten yhteenlaskettu tukianomus 1 111 438 euroa.

Päätöksenteossa käytettiin erillistä pisteytysjärjestelmää, mutta käytännössä moni arvokas toiminta jäi ilman avustusta. Tämä tarkoittaa usein toiminnan lakkauttamista ja järjestöissä myös henkilöstövähennyksiä.

Tulevaisuudessa hyvinvointialueilla on pohdittava vakavasti järjestöavustusten kokonaissumman kasvattamista, jotta tärkeitä toimintoja saadaan ylläpidettyä. Hyvinvointialueiden on reagoitava valtakunnalliseen tilanteeseen, pelkkä kolmannen sektorin työn arvostaminen ei riitä. Tarvitaan tekoja.