Sote-järjestöiltä leikkaaminen ei vie pitkälle

Viime viikolla kuultiin hurjia uutisia, kun valtiovarainministeri ehdottaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin 100 miljoonan leikkauksia omassa budjettiesityksessään. Esitystä on vaikea käsittää, kun järjestöiltä on jo aiemmin leikattu keväällä merkittävä summa.

Järjestöt tekevät tärkeää työtä juuri kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa. Järjestöt ovat pystyneet myös tukemaan hyvinvointialueiden palveluiden aukkoja. Nämä ovat olleet useimmiten sellaisia palveluita, joihin julkisella puolella ei ole vahvaa osaamista, kuten päihde- ja mielenterveyspalvelut.

Järjestöt tekevät myös ennaltaehkäisevää työtä monella tapaa. Ne järjestävät paljon harrastus- ja virkistystoimintaa sekä ohjausta ja neuvontaa eri tavoin. Yksi tunnetuimpia auttamismuotoja ovat myös valtakunnalliset auttavat puhelimet.

Leikkaukset tulevat heijastumaan suoraan siihen, kuinka moni puhelu tulee läpi ja kuinka nopeasti niihin vastataan. Nykyiselläkään kaikkiin puheluihin ei pystytä vastaamaan.

Järjestöt pysyvät mukauttamaan nopeasti toimintaa kysynnän mukaan, kun turha hierarkia puuttuu. Järjestöjen vahvuus on usein se, että heidän toiminnassaan on mukana myös aiemmin autettavina olleita, jotka toimivat vertaistukijoina. Järjestöjen toiminta tarjoaa mielekästä tekemistä vapaaehtoisille. Toiminta ei synny kuitenkaan ilman palkattua henkilökuntaa, joka organisoi ja ohjaa työtä. Järjestöt työllistävät merkittävästi sekä suoraan että epäsuorasti.

Järjestöillä on suuri merkitys sisäisen turvallisuuden ylläpitämisessä. Järjestöjen toiminta vahvistaa ihmisten osallisuuden kokemusta, joka samalla tukee yksilön hyvinvointia ja terveyttä.

Perusta kriisinkestävyydelle luodaan normaalioloissa. Hyvä kriisin kestokyky auttaa säilyttämään toimintakyvyn ja nopeuttaa myös kriiseistä selviytymistä. Lisäksi järjestöt pystyvät tukemaan myös viranomaisviestintää kriisitilanteissa, mikä vahvistaa ihmisten luottamusta yhteiskuntaan. Lisäksi on tärkeää, että emme yhteiskunnallisesti vahvista eriarvoisuuden lisääntymistä ja syrjäytymistä, joka voi myös muodostaa turvallisuusuhan.

Olen toiminut järjestötyössä pitkään niin vapaaehtoisena kuin palkattuna työntekijänä. Kannan suurta huolta nykyisestä kehityssuunnasta, kun myös julkisella sektorilla on entistä vähemmän rahaa palveluiden tuottamiseen.

Järjestöt ovat pystyneet osoittamaan, että heidän toimintansa on sekä vaikuttavaa että kokonaistaloudellista. Jos nyt hukataan järjestöissä olevat voimavarat ja osaaminen, niin tilanteen korjaamiseen ennalleen menee pitkä aika.